Peltorubiinien pauloissa

Tänään elämä maistui mansikalta. Sain kipinän hankkia mansikat itsepoimien läheiseltä mansikkatilalta. Olohan tuntui suorastaan nostalgiselta mansikkapellolla kyykkiessä, olinhan hankkinut ensimmäiset kesätienestini samaisessa hommassa joskus viime vuosituhannella. Ehkäpä tälläkin kertaa raha toimi jonkinlaisena kannustimena, sillä itsepoimittuna mansikat ovat huomattavasti huokeampia. Marja-ahmatin logiikalla ajateltuna, saan mansikoita enemmän samalla rahalla.

Poimiessa saa väkisin myös raitista ilmaa ja mikäpä pellolla kyykkiessä, kun ilma oli mainio ja miljöö kaunis. Vai mitäpä tuumaatte?

Koska marjojen pakastaminen on oma ruljanssinsa, jonka olen todennut olevan se kitkaisin työvaihe poiminnan ja syömisen välissä. Niinpä olen testaillut suuressa viisaudessani eri tapoja saadakseni hoidettua homman mahdollisimman sukkelasti. Tässäpä vinkkini muille, jotka haluavat säästää aikaa, vaivaa ja tilaa pakastimessa.

Irrotin mansikoiden kannat poimiessani, joten pääsin aloittamaan valmiiksi siivotuilla marjoilla. Itse poimien välttyy myös pilaantuneilta tai raaoilta marjoilta, ne kun voi jättää rastaille. Mansikoiden siivoamiseen kotosalla teräväreunainen pieni kertakäyttölusikka on aivan hitti.

Pakastan mansikat viipaloituna tai soseena, sillä näin menetellen marjat menevät pienempään tilaan. Koska jokaisen marjan erikseen viipaloiminen on aikaavievää ja työlästä, niin kumoan mansikat kulhoon ja viipaloin kaikki mansikat kerralla. Vähemmän brutaali keino olisi viipaloida mansikat munaleikkurin avulla.

Kertakäyttökäsineitä käytän hygieenisyyden lisäksi myös siksi, etteivät kädet värjääntyisi.  Lisäksi työ on helpompi keskeyttää ja rynnätä selvittämään milloin mitäkin keittiöapulaisten välille kehkeytynyttä eripuraa. Tästä syystä käytän käsineitä usein myös leipoessa ja vaivatessa taikinaa.

Viipaloinnin jälkeen pussitan marjat marjasuppilon avulla. Suurimman osan marjoista pakastan mini-kokoisiin pusseihin, ne kun ovat näppärän kokoisia kerta-annoksia lisätessäni marjoja vaikkapa puuroon, jugurttiin tai smoothien sekaan. Kaikista paras puoli pienissä annospusseissa on, että niitä käyttämällä voi sulattaa eri marjalajeja ja tehdä niistä marjasekoitusta. Meillä kun viinimarjat tekevät yksikseen huonosti kauppansa, mutta sauvasekoittimella soseutetun marjakimaran mukana ne kelpaavat kuin väärä raha. Pieni puijaus sallittakoon, kun tarkoitus on hyvä.

Pullisteleeko teillä pakkanen marjoja? Tykkäättekö poimia itse, vai aiheuttaako ajatuskin selkäsärkyä ja tunteen hiuksissa hapuilevista hirvikärpäsistä?

 Sini