Lastenhuoneen hitti: kiipeilyseinä!

Muksujen lempipuuhia tässä huushollissa tuntuu olevan kiipeily ja pomppiminen. Taisinpa todeta (tuskailla) joku sadepäivä, että tuntuu kuin nämä kaverit kiipeilisivät pitkin seiniä. Noh..siitäpä se ajatus sitten lähti. Hetki netin syövereissä ja johan lykästi. Tarvikkeet kiipeilyseinään löytyi paikallisesta liikkeestä ja vieläpä ihan käypään hintaan. Kohtapa eteisessä kolisi pussillinen seinäkiipeilykiviä.

Kiipeilykivet summamutikassa seinään läiskittynä, toimii niinkin.

Harkitsimme aluksi kiipeilykivien kiinnittämistä vaneriin, mutta päädyimme poraamaan ne suoraan seinään. Vanerin avulla olisimme päässeet vähemmillä rei'illä, mutta kauneushan on tunnetusti katoavaista. Ihmetellään sitten kenen idea tämä oli, jos tulee tarve poistaa kivet. Koska kyseessä on betoniseinä, niin kiinnityksen kanssa ei tullut ongelmia. Siinä ovat ja pysyvät!

Ken korkeimmalle kapuaa, löytää yllätyksen.

Seinästä on riittänyt riemua, niin kersoille kuin aikuisillekin. Välillä nakkaan säkkituolin lattialle, johon uupuneet kiipeilijät mätkähtävät alas. Haavereita ei ole ainakaan toistaiseksi sattunut. Kunhan pitää huolen, ettei ihan pienin ihmettele alapuolella. Seinää pitkin tuntuu olevan mukavinta kiivetä kerrossänkyyn. Vielä kun sieltä pääsisi alas palomiehen tankoa tai liukumäkeä pitkin, niin huone olisi varmasti käyttäjiensä mielestä täydellinen. Ehkäpä ensi kerralla. Nyt riemuitaan tästä. Ideoita otetaan innolla vastaan!

Vauhdikasta päivää.

Sini

Vekaroiden vaatekriisi - totta vai tarua?

Tapasin tovi sitten hurmaavan kummityttöni, joka ilmoitti kaikella uhmaikäisyydestä kumpuavalla ponnekkuudella erittäin s e l k e ä s t i artikuloiden, mitä hän halusi pukea päälleen. Tai ehkä paremminkin, mitä ei halunnut. Vaatekappaleella oli edes teoreettiset mahdollisuudet, jos siinä komeili "Kiti" (Hello Kitty) tai jotain punaista. Hurmaavaa. Siis hurmaavaa siitä, joka saa seurata satunnaisesti sivusta tätä keskustelun vallattomuutta.

Vaaleista väreistä huolimatta haalari on pitänyt pintansa ja on nyt kolmannella käyttäjällä.

Kuulostaako tutulta? Painitaanko teillä samaisten asioiden äärellä? Täriseekö tatami ja raikuuko tienoot, jos vaate sattuu olemaan se väärä? Pitävätkö tytöt ja pojat samanlaista mekkalaa vai kiteytyykö vaatekriisi ainoastaan hameväen kohdalla?

Välikausivaatekerta, jonka henkselihousut ja vuorellinen takki on todettu käytössä näppäriksi.

Nämä minikokoiset vastarannan kiisket lienevät vielä olevan jokseenkin höynäytettävissä, mutta miten on isompien muksujen kanssa? Kelpaako kouluikäisille vaate kuin vaate? Miten lienee murrosikäisten kanssa, onko turha toivo vaikuttaa siihen mitä nuori pukeutuu?

Peukku kuvan kurahousuille ja kumisaappaille kulutuksenkestosta ja hinta-laatusuhteesta.

Meillä tästä asiasta ei ole vielä otettu tuntumaa. Vaate kuin vaate kelpaa, usein olisivat mielellään ilman. Edes se onko vaate läpeensä likainen tai vaikkapa läpimärkä, ei vaikuta lopputulemaan. Voi kai sanoa, että onneksi näin. Saa nähdä, mikä päivä tilanne muuttuu. Voisin kuvitella sen seikan vaikuttavan, että muksut ovat kotihoidossa. Eivät ole päässeet jyvälle, että tämä voisi olla hyvä aihe laajentaa kiukkurepertuaaria. Täytyy toivoa, ettei meidän lähtösirkukseen tulisi yhtään ohjelmanumeroa lisää.

Tässäpä vaatekerta, jota vanhin pojista kuvaili sanalla nätti.

Sini

Taidetta tenavien huoneeseen

Tässäpä teoskokoelma suomalaisilta nykytaiteen nuorilta lupauksilta, olkaa hyvät.

"Mysteeri", koko 210x297, ilmapallopainotekniikka, sormivärit

Teoksen toteutusta, tekniikkaa ja värimaailmaa kuvaa eittämättä parhaiten ennakoimattomuus ja umpimähkäisyys. Teos ilmentää taiteilijan ehtymätöntä kokeilunhalua ja intohimoa taidetta kohtaan ja näyttäytyy lähinnä suurena värikylläisenä mysteerinä. Teostaan taiteilija itse kuvaili sanoilla "öh" ja "höö". Ehkäpä se onkin taiteen tarkoitus, saada katselijansa hetkeksi hämmennyksen valtaan, miltei sanattomaksi.  

"Mustekala", koko 297x420, vesivärit tapetilla, värillinen kontaktimuovi

 Seuraavaksi esittelen jo hieman varttuneemman nykytaiteen konkarin teoksen "Mustekala", jonka innoituksena lähteenä lienee taiteilijan suuri mielenkiinto vedenalaista maailmaa kohtaan. Teos on toteutettu useammassa osassa sitä sun tätä -tekniikalla kierrätysmateriaaleja hyödyntäen. Taiteilija itse kokee työtään kohtaan erittäin vaikuttavaa tyytyväisyyden tunnetta ja onnistumisen ilotulitusta. Teoksen taiteellinen arvo lienee mittaamaton, lähes ääretön, ja se saakoon arvoisensa sijoituspaikan.

"Askelia ihan joka paikassa by Trio Ikiliikkujat", koko 210x297, sormivärit lähestulkoon vesiväripaperilla

Teoksesta syntyy vaikutelma, ettei maailma olisi kaaos. Vaikutelma on kuitenkin mielikuvituksen harhakuvitelma, sillä todellisuus ilmentää ennemminkin kaaosteriaa käytännössä. Yhtä iloista sirkusta, josta ei ohjelmanumeroita puutu. Yhtä kaikki, teos syntyi lopulta ja materiaalia olisi ollut suurempaankin tilataideteokseen. Onneksi teoksessa hyödynnetyt värit ovat poispestävissä, joskin hieman hikeä ja huumorintajua se vaati.

Summa summarum seinillämme on vaikuttava kokoelma puhuttelevaa taidetta, jonka tekemisestä olisi saanut runsaasti erittäin mielenkiintoisia kuva- ja äänitallenteita, mikäli kulttuurintuottaja olisi ollut ajan hermoilla. Ehkä ensi kerralla.

Ikimuistoisia taidehetkiä ja väriä viikkoon.
Sini

Kun kesä vaihtuu syksyksi

Auringon paistaessa on mukava mietiskellä mennyttä kesää ja ottaa vastaan tuleva syksy. Nautin suunnattomasti kiireettömästä ajasta maalla kesäkodin puuhissa. Perhe, maalaismaisemat, hiljaisuus, luonto, puutarha, kesäkeittiön herkut, retkeily, nuotio ja kesäyöt. Ai että. Siinä riittä matkaevästä räntäsateiden varalle. 

Pala maitotilan historiaa pääläreineen.

Kesä ja kukat maljakossa.

Onnea on veranta joka ilmansuuntaan.

 

Hääkyltin uusiokäyttöä kanalan ruokakupin katoksena.

Unohtamatta ihania kesäjuhlia, joista sai nautiskella tänäkin kesänä. Vietimme toissakesänä aivan
huikean ihania siskon häitä kesäkodissamme puutarhajuhlien merkeissä ja siitäpä lähtikin ajatus vuosittaisista kesäjuhlista. Tänä kesänä juhlimme uskollisen Valmet-traktorin 50-vuotisjuhlia ja samalla vaivihkaa kuskin pyöreitä vuosia. 

Juhlakalu, kylän ensimmäinen traktori.

 

Syksyssä on se ilahduttava asia, että se on uuden alku. Uusi vuodenaika, uudet kujeet. Monille se tarkoittaa jäähyväisiä kesäkodille ja uusia tuulia kaupungissa, vaikkapa uusien harrastusten myötä. Ehkäpä vaihtelu on mökkeilynkin suola. Keväällä sitä karistaa mielellään kaupungin kiireen kannoiltaan ja suuntaa mökille. Syksyllä iltojen pimetessä on mukava hiippailla villasukissa kotosalla, nautiskella kaupungin menoista ja mukavuuksista. Uhrata muutama hetki itselle ja omalle hyvinvoinnille. Tiedä vaikka saisin piakkoin, tai edes tämän vuoden nimissä, pääteltyä viime talvena neulotut sukat.

Loppukesän herkkuja. Taustalla rakoliiteri käytöstä poistetuista sähköpylväistä.

Raikasta syksyä ja uutta alkua.

Sini

Maalaismaisemia

Terveisiä Kainuusta! Kyllä auringolla ja maalaismaisemilla on taipumusta saada hyvälle tuulelle, ihan rupesi hyvin palvelleita mökkilenkkareitakin naurattamaan. Nautitaan keleistä, rentoa loppuviikkoa.
Sini

Phil&Teds Dot -kiesit haasteen edessä

Uppo-Nallen ja Kula-Kallen pyörteissä Leikin pääkaupungissa

Satutko tietämään, että Kuopio on leikin pääkaupunki? Tämän ilahduttavan tunnustuksen Kuopio on saanut Euroopan leikkipaikkavälinevalmistajien yhdistykseltä. Eikä suotta, sillä Kuopiossa on satsattu viime vuosina merkittävästi lähiliikuntapaikkoihin.

Uppo-Nallen puisto Kuopion Niiralassa Valkeisenlammen rannalla.

Mikä ilahduttavinta, niin liikuntapaikkojen suunnittelussa on otettu enenevissä määrin huomioon kaikenikäiset liikkujat aina pienimmistä senioreihin saakka. Kuntosalilaitteisiin verrattavia kuntoilulaitteita löytyy ainakin keskustasta Hapelähteen lähiliikunta-alueelta sekä Rautaniemen Peikkometsän ja Petosen Lippumäen lähiliikunta-alueilta. Jospa ulkoliikuntapaikoista muotoituisi kohtaamispaikkoja, jossa ihmiset ikään ja taustaan katsomatta voisivat viettää aikaa yhdessä ja murtaa sukupolvien tai kulttuurien välisiä ennakkoluuloja. Leikkiessä ei tarvita yhteistä kieltä. Yhteisöllisyys kantaa hedelmää ja tässä tapauksessa notkistaa myös niveliä.

Uppo-Nallen puistosta löytyy puuhaa kaikentasoisille kiipeilijöille

Parivaljakon suosikiksi valikoitui sivuvaunullinen moottoripyörä. Taustalla Kula-Kalle.

Välillä huokaistiin varjossa ja muututtiin intiaaneiksi.

Pikkuväki oli niin vauhdissaan, ettei ennättänyt kävellä askeltakaan.

Jos kaipaat hieman vaihtelua arkiliikuntaan, niin poikkeappa leikkitelineelle. Muutama mäenlasku ja hymy on herkässä. Kehotan myös tutustumaan Kula-Kalleen. Varoitan, että saat helposti pään pyörälle. Ilolla ei ole ikärajaa!

"Ihmiset tahtovat kaikenlaista,
vieraita tavaroita vieraista maista.
Pian ovat kaapit täynnä kamaa
Elämä on kuitenkin yhtä ja samaa.
Ei iloon tarvitse tavaraa hankkia,
siihen ei tarvita edes pankkia."

Elina Karjalainen: "Ihmiset tahtovat kaikenlaista",
Uppo-Nallen runoja

Sini

Kirpsakat viinikumit

Ravintoon ja ruokailuun liittyen yritän viljellä kaikkea kohtuudella -ajattelutapaa. Tämän vuoksi myöskään makeiset eivät ole meillä totaalisesti pannassa, vaikkakin niiden sisältämä sokeri-, energia- ja lisäainemäärä mietityttääkin.

Koska perheen muksut ovat vielä kovin pieniä, niin makeisten syöntiä on vielä helppo valvoa. Lapset eivät osaa vielä pyytää ostamaan karkkeja, mutta osaavat olla vailla, jos näkevät karkkipussin kotona. Emme ole ottaneet käyttöön varsinaista karkkipäivää, vaan herkuttelemme satunnaisesti. Tavoite olisi ettei nälkään syödä herkkuja, vaan nautiskellaan niitä sitten hyvällä omallatunnolla ja kohtuudella vaikkapa jälkiruuaksi. Myös pieni vaivannäkö herkkujen eteen tekee usein hyvää.

Trio Herukka by kesäkoti

Koska itse lopsisin karkkeja enemmän kuin heikot jalkani jaksavat kantaa, niin karkinsyönnin rajoittaminen on enemmän kuin paikallaan. Etsiessäni parempaa vaihtoehtoja kaupan karamelleille, löysin mielenkiintoisen viinikumireseptin. Innostuin heti, sillä karamellit valmistetaan marjoista ja makeutetaan hunajalla. Kuulostaa terveelliseltä, eikö?

Viinikumit, noin 30 kpl

0,5 l  marjoja, esim. viinimarjoja, mustikoita, vademia, mansikoita
3 rkl  liivatejauhetta
1 rkl  hunajaa

1. Laita marjat kattilaan ja lisää vettä niin, että marjat peittyvät.
2. Keitä miedolla lämmöllä, kunnes vesi on haihtunut puoleen.
3. Voit survoa marjoja esim. kauhalla.
4. Siivilöi mehu puhtaaseen kattilaan
5. Lisää liivatejauhe koko ajan sekoittaen ja kuumenna hetki, jotta liivate liukenee.
6. Sekoita hunaja joukkoon
7. Kaada seos muotteihin tai vuokaan ja nosta jähmettymään jääkaappiin.

Nämä kirpsakat viinikumit tehtiin musta-, puna- ja valkoherukoista.

Ylijääneen marjasurvoksen voi hyödyntää valmistamalla marjaremmejä.

Marjaremmit

1. Lisää noin 1 dl marjoja tai hedelmiä marjasurvoksen sekaan ja soseuta seos sauvasekoittimella.
2. Kumoa seos leivinpaperin päälle pellille mahdollisimman ohueksi levyksi. Kuivata levy uunissa alhaisimmalla lämmöllä. Käytä kiertoilmatoimintoa mahdollisuuksien mukaan.
3. Leikkaa jähmettynyt levy siivuiksi, kääri rullalle ja sitä myöten suuta kohti.

Koska makuraadilla nousi peukut pystyn, niin tätä ohjetta kokeilen toistekin. Löytyykö sinulta jotain hyvää makeisreseptiä?


PS: Alkuperäinen Hanna Stoltin resepti löytyy täältä.

Sini